Aiheen keksin melkein heti: Julian kyltymätön puheripuli!!
Mutta nyt.. Makustelen ensin mielessäni aihetta, juu vai ei? No okei... Valitsen kuvan, juu vai ei? Okei, tämä.. Sitten taustapaperi(t) ja kirjaimet. Tähän menee 1-2 päivää! Sitten sovittelen ne paperille ja jätän pöydälle makoilemaan. Neulon, vilkuilen, mietin, neulon, saatan laittaa kuvan kiinni, neulon, pysähdyn, otsikko kuuluu tuohon... Seuraavana päivänä neulon, vilkuilen, neulon, kirjoitan tarinoinnin, neulon, silmäilen, tohon sopis toi koriste? Ei sittenkään.. Parin päivän päästä neulon, kuikuilen, hei nämä sopis tähän, neulon, tohon vois piirtää viivoja...
Tuossa se sivu makoilee yleensä koko viikon kaiken muun toiminnan tiellä. Mutta en stressaa!! Se valmistuu sitten kun valmistuu ja jos valmistuu. Joskus tulee virheitä jotka harmittaa, mutta vähemmän nyt kun mietin valintojani kauemmin. Tämä sopii minulle nyt :D (vaikka oma askartelupöytä vois olla kiva niin ei olis aina tiellä, mutta pitää kuitenkin olla koko ajan näkyvillä jos idea yllättää...)
Olen myös huomannut että värit merkitsevät minulle hyvin paljon! Tässä leiskassa sen ehkä huomaa parhaiten? Kaikki pitää olla sävy-sävyä :) Tärkeätä on myös että koristeet sopivat teemaan, hassua...
Lisäksi sivut ovat alkaneet olemaan aika yksinkertaisia, vailla mielikuvitusta...
No mutta, lapsia ja tulevaisuuttahan varten minä näitä sivuja teen, en siksi että saisin kikkailla! Kyllä ne muistot säilyy ihan yhtä kultaisina, oli sivut upeita ja kekseliäitä tai vaan ihan tavallisia :)